Jotta ICT-alan yrityksistämme nousisi uusia merkittäviä innovaatioita, tulisi johdon ja johtajien tukea innovatiivisuutta työyhteisössä. Myös työyhteisöviestinnällä on tärkeä rooli siinä miten tärkeänä innovatiivisuutta pidetään.

Nykypäivän työyhteisöissä vallitsee valitettavan usein kiire tai ainakin kiireen tuntu. Aikapaineen lisääntyminen saattaa olla yksi innovaatioiden luomisen este, sillä luovan työn on todettu tarvitsevan riittävästi aikaa. Ajankäyttöä järkeistämällä sekä työtehtäviä ja työnkuvaa muuttamalla, voidaan vaikuttaa siihen, että aikaa jäisi myös luovalle suunnittelulle. Tämän muutoksen tulee lähteä oikeanlaisesta johtajuudesta, jonka kautta pyritään luomaan luovuudelle sopivat puitteet. Nämä puitteet puolestaan antavat mahdollisuuksia luoda uusia innovaatioita.

Johtajan toimien kannalta merkittäviä avainasioita ovat työyhteisöviestintä sekä johtamisviestintä. Ylimmän johdon tulee antaa työyhteisölle selkeä viesti yrityksen visiosta ja tämän vision tulee olla selkeä ja innovatiivinen. Lisäksi yrityksen vision tulee tukea uudenlaisia ideoita. Yrityksen visiosta viestiminen on siis ylimmän johdon äärimmäisen tärkeä tehtävä.

Innovoimisen sekä innovaatioiden merkitystä tulee korostaa työyhteisössä ja innovatiiviselle toiminnalle tulee pyrkiä luomaan sopivat puitteet. Suomessa käytetään melko paljon rahaa erilaiseen kehitys- ja tutkimustyöhön ja erityisesti teknologia-alalla tapahtuvan innovoinnin osalta Suomen voidaan katsoa kuuluvan maailmanlaajuisestikin katsottuna huippumaiden joukkoon. Tätä näkemystä puoltaa myös se, että maassamme julkaistaan tieteellisiä artikkeleita sekä patentoidaan keksintöjä enemmän kuin missään muussa maailman maassa.

Innovatiivisuutta edistävät tekijät

Työntekijöillä on joitakin tiettyjä ominaisuuksia, joiden voidaan katsoa edistävän hänen innovatiivisuuttaan. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi kyseisen henkilön oma sisäinen motivaatio, hänen kykynsä sietää riskien ottamista, hänen sosiaaliset taitonsa sekä uteliaisuutensa ja sisukkuutensa.
Työntekijöiden henkilökohtaisten innovatiivisuutta edistävien ominaisuuksien lisäksi on voitu osoittaa, että tietyillä ympäristötekijöillä on myös positiivista vaikutusta innovatiivisuuteen. Tällaisia ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi kokemus työn merkityksellisyydestä, vapaus, käytettävissä olevat resurssit, käytettävissä oleva aika, rohkaiseminen sekä se, että työntekijät saavat hyvintehdystä työstä tunnustusta.

Innovatiivisuutta estävät tekijät

Aikapaine sekä kiireen tuntu ovat merkittäviä esteitä innovatiiviselle toiminnalle – jos työntekijä tuntee itsensä liian kiireiseksi arkisten työtehtäviensä hoitamisen johdosta, ei hänelle enää jää aikaa, eikä voimia, innovoida. Liiallinen kiire aiheuttaa stressiä ja jopa työuupumusta. Yhä useampi tietotyöläinen kokee oman työnsä psyykkisesti kuluttavaksi.

Samalla kun kokemukset työn aiheuttamista liiallisista aikapaineista ovat lisääntyneet, myös vapaa-ajan ja työn rajat ovat alkaneet hämärtyä. Yhä useammin työntekijät ovat työnantajan tavoitettavissa myös vapaa-ajalla ja yhä useammin työntekijät tekevät työpaikoillaan ylitöitä. Uuden oppiminen sekä erilaisten verkostojen ylläpitämiseen liittyvät toiminnat ovat siirtyneet yhä useammin vapaa-ajalla tehtäviksi toiminnoiksi. Monella työntekijällä on alansa kirjallisuutta iltalukemisena ja viikonloppulounaan merkeissä saatetaan pyrkiä verkostoitumaan alan muiden toimijoiden kanssa.

Yhä kiireisemmän työelämän tahdissa pysyminen vähentää merkittävällä tavalla työntekijöiden kykyä innovoida. Tämä puolestaan vaikuttaa organisaatiotasolla siihen, ettei yrityksissä synny uusia innovaatioita. Johdon tehtävä onkin aika haasteellinen johdon joutuessa pohtimaan, kuinka työntekijöiden työmäärä tulisi mitoittaa siten, että he kokisivat juuri sopivalla tavalla kiirettä – ei niin paljon, että aikapaine estäisi innovoimisen täysin, vaan juuri sopivasti, jotta tämä tunne voisi auttaa työntekijöitä keskittymään oleelliseen.

Myös työtehtävien selkeyteen tulee kiinnittää huomiota, samoin kuin työn tavoitteiden sekä työn merkityksen selkeyteen. Työtehtävien moninaisuuden sekä epämääräisyyden, tavoitteiden epäselvyyden, sekä puutteellisen kannustuksen ja palautteen on katsottu usein saavan aikaan rutiininomaisia työsuorituksia. Tästä voidaan päätellä, että innovatiivisuutta ei todennäköisesti esiinny sellaisissa työyhteisöissä, joissa työntekijät eivät ole selkeästi selvillä työn tavoitteista ja joissa he eivät saa työstään palautetta. Tällaisessa työyhteisössä myös työntekijöiden kannustaminen on puutteellista eikä sitä ehkä koeta lainkaan tärkeäksi tekijäksi. Tästä johtuu se, ettei työntekijä koe omaa työtään palkitsevana eikä mielekkäänä. Myös työtehtävien puutteellinen priorisointi saattaa johtaa siihen, ettei innovatiiviselle toiminnalle ole sopivia puitteita, koska työntekijät saattavat kokea työnsä olevan kaoottista sekä pirstaleista.